Yle-gate. Vastoin tavanomaista paatoksellista kolumnimaista otetta siirrän paatoksen tämän bloggauksen osalta toiseen muotoon, ja urheilulehtiläisessä
hengessä suuressa viisaudessani kysyn Yle-gateen liittyviä kysymyksiä ja yhtä suuressa viisaudessani vastaan kysymyksiin itse.
Mistä tässä "Yle-gateksi" kutsutussa sopassa on kyse?
Monesta päällekkäisestä kriisistä.
Kriisi numero 1: Sipilän kiukuttelu ja 17 viestiä Ylen yksittäiselle toimittajalle normaalein uutiskriteerein tehdyn uutisen “puolueellisuudesta” eivät anna kovin mairittelevaa kuvaa Sipilän ymmärryksestä median toimintatapoja kohtaan, eikä toisaalta Sipilän hermojen kestävyydestä tiukassa paikassa.
Kiriisi numero 2: Ylen sisällä kuohuu ja läikkyy ylikin. Mutkat suoristaen iso joukko yleläisiä ja muita toimittajia (allekirjoittanut mukaan lukien) katsovat, että Atte Jääskeläisen ja muun Ylen toimituksellisen johdon maanantain linjaus siitä, että Sipilän Terrafame-kytköksistä ei saa toistaiseksi tehdä juttuja, oli niin paha ja journalistisesti kestämätön ylilyönti, että se asettaa Atte Jääskeläisen journalistisen linjan hyvin kyseenalaiseksi. Tämän kriisin alkusysäyksen antoi Suomen Kuvalehden ansiokas skuuppi tapahtuneesta.
Onko normaalia, jos päätoimittaja linjaa, että tiettyä aihetta ei käsitellä.
On. Se on täysin normaalia.
Onko normaalia, että päätoimittaja tai muu päällikkö tekee muutoksia yksittäisen toimiittajan juttuun?
No mikä Atte Jääskeläisen (Ylen uutis- ja ajankohtaistoiminnan vastaava päätoimittaja) toiminnassa on vinossa?
Näyttää siltä, että Jääskeläisen linjaa on vaikea perustella journalistisin perustein. Ensinnäkin Susanne Päivärinta ja Jan Andersson toteavat, että heille on kerrottu, että “myös muiden syiden” vuoksi Sipilän Terrafame-yhteyksistä ei saa kirjoittaa. Näistä mahdollisista muista syistä pitäisi nyt saada selvyys. Jos muu syy on, että Atte Jääskeläisen punttia tutisuttaa, Ylen täytyy sisäisesti käydä hyvin tarkasti läpi, miten sen asian kanssa voi elää jatkossa.
Toisekseen Jääskeläisen perustelut kuten “oikeusasiamiehelle pitää antaa työrauha” tai “ei ollut mitään erityistä syytä kertoa Sipilän kieltäytyneen haastattelusta” jne. jne. vaikuttavat suorastaan naurettavilta. Ei medialla ole tapana lopettaa asioiden käsittelyä siksi aikaa, että jokin virallinen instanssi saa ne ratkaistua. Ja journalistisesti on hyvin vaikea keksiä järkeviä perusteluja sille, miksi Susanne Päivärinta ei olisi saanut kertoa maanantain A-studiossa Sipilän poisjäännin oikeista syistä. Päivärinnan Jääskeläinen-haastattelun voi katsoa täältä.
Onko normaalia, että Ylen johto alun perin maanantaina linjasi, että myöskään Pressiklubi ei saa käsitellä Sipilä-Terrafame-aihetta perjantain Pressiklubissa?
Se vaikuttaa hyvin erikoiselta linjaukselta. Pressiklubi on formaatiltaan ajankohtainen ja mediakriittinen ohjelma. Pressiklubin maine olisi ottanut pahan kolauksen, jos se olisi käsitellyt perjantain ohjelmassa jotain muuta aihetta.
Onko normaalia, että Ruben Stillerille annettiin varoitus?
Normaalisti niskoittelevalle työntekijälle voidaan toki antaa varoitus. Mutta edellisen kysymyksen jälkeen voidaan todeta, että tämä vaikutta hyvin huonolta johtamiselta. Ei perustella mitään vaan näytetään ovea henkilölle, joka uskaltaa todeta ääneen, että Pressiklubin maine kärsii, jos aletaan hyssytellä Sipilä-tapausta.
Päivärinta kysyi A-studiossa Jääskeläiseltä (vähän mutkia suoristaen), että maksoiko Yle Ylen politiikan toimituksen entisen päällikön Pekka Ervastin hiljaiseksi, jotta tämä pitäisi suunsa kiinni toimituksellisen johdon hyllyttämistä jutuista. Onko tämä normaalia?
Niin että onko oikein, jos Yle-veroja on mällätty siihen, että a) valtakunnan ehkä paras politiikan toimittaja kynäilee juttuja pöytälaatikkoon, koska ne eivät Atte Jääskeläisen mielestä kestä päivänvaloa ja että b) onko oikein, että tämän tilanteen tulehtuessa Ervastille olisi vielä jollain tapaa korvattu rahallisesti sitä, että hän pitää joiltain osin suunsa kiinni?
Ei siis ole todisteita, että näin on käynyt, mutta tällainen kuva tästä piirtyy. Erittäin huolestuttavaa on, että Atte Jääskeläinen ei ampunut tätä väitettä A-studiossa alas. Jokainen Yle-veron maksaja päättäköön tykönään, miltä tämä näyttää. Minusta tämä näyttää pahalta.
Onko Yle jakautunut kahtia?
Näyttää siltä. Esimerkiksi Baba Lybeck ja Ervasti ovat ottaneet asiaan hyvinkin voimakkaasti kantaa (Lybeckin kannanotto ja Ervastin kannanotto). Samoin Päivärinta ja Andersson ovat halunneet pitää Jääskeläisen puheita “muista syistä” hyvinkin rohkeasti tapetilla. Lisäksi esimerkiksi Salla Vuorikoski paljasti hänen ja Juha Sipilän välisen sähköpostiviestien vaihdon yhteiskunnallisista syistä ilman varsinaista lupaa esimiehiltään. Lisäksi Ruben Stiller on avannut sanaista arkkuaan mediassa aiheen tiimoilta. Nämä ovat rohkeita ja ennen kaikkea journalistisia tekoja. Sen lisäksi joukko Ylen toimittajia on koonnut allekirjoituksensa kirjelmään, jossa he vaativat Atte Jääskeläiseltä, että saavat ja voivat kaikissa tilanteissa noudattaa journalistin ohjeita.
Pitäisikö Atte Jääskeläisen erota?
Jos minulta kysytään, erottaminen ylipäätään on huono patenttiratkaisu kaikkeen. Muu Ylen toimituksellinen johto on asettunut Jääskeläisen taakse tässä asiassa. Mitä erottaminen auttaisi muuta kuin laastariksi tuoreimman kohun peittämiseen? Sen sijaan Ylen uutis- ja ajankohtaisjournalismin objektiivisuuden maine pitää palauttaa. Ei sillä että se olisi tämän tapauksen vuoksi mennyt, mutta kolauksen se kärsi.
No todellakin oli! Ei kukaan poliitikko voi etukäteen sanella toimittajalle, että tätä tai tätä esi saa sitten kertoa. On todella ihmeellistä, että joku Sipilän asemassa käyttäytyy näin.
Onko Yle kohdellut Sipilää (kuten Sipilä väittää) tällä vaalikaudella rankemmin kuin edellisiä pääministeitä?
Ei todellakaan ole. Sipilä valittaa tältä osin aivan turhasta. Kysykää lisätietoja Matti Vanhaselta, ja muistuttakaa lautakasasta ja tekstiviesteistä.
Mitä seuraavaksi tapahtuu? Pitääkö jonkun erota, jotta höyryt pääsevät purkautumaan?
Sipilän pää ei takuulla putoa ainakaan kiukuttelun vuoksi. Me kaikki olemme ihmisiä. Mutta tämä kohu on tulehduttanut tilanteen siinä määrin, että mahdollista Terrafame-esteellisyyttä Sipilän voisi olla vaikea kestää. Varsinkin kun Keskustankin piirissä on oma ja yllättävän vankka anti-Sipilä-osastonsa (SK:n maksullinen artikkeli aiheesta tässä).
Atte Jääskeläisen takapuolen meriveden kestävyyttä mitataan tänään perjantaina Pressiklubissa kello 20. Tuskinpa hänen päänsä putoaa, mutta ei tämä kohu äkkiä unohdu. Ja takuuvarmaa on, että muu media seuraa Sipilän ja Ylen suhdetta vielä pitkään erityisen voimakkaan suurennuslasin kanssa.
Entä me yhteiskuntaa ja mediaa seuraavat politiikan penkkiruheilijat, mitä seuraavaksi?
Viisi pussillista popcorneja mikroon, lapsille pussit karkkia ja Netflixistä jotain pyörimään, ja sitten Pressiklubi päälle kello 20. Ylellä ei voi olla varaa käsitellä aihetta tässä vaiheessa täysin silkkihansikkain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti