Valehtelematta paras – mutta ei kai kukaan jekuttamatta pärjää?

Vanhemmuudesta voi ehkä jotenkuten selvitä jekuttamatta lapsiaan, mutta onhan sellainen elämäntapa nyt silkkaa pähkähulluutta! Joku voi pitää jekuttamista valehteluna, minä en! Mielestäni tarkoitus pyhittää parhaimmillaan keinot.

Se että kertoo lapselle hammaspeikon tulevan ja syövän hampaat, jos niitä ei harjaa, ei oikeastaan edes ole jekuttamista. Se on vaikeaselkoisen kariesbakteerin ja hammaskiilteen muuttamista lapsen kielelle. Tai kun markkinoi lapsille parsakaalta Ice Age -elokuvan hengessä dinosaurusten ruokana, ollaan jekuttamisen ytimessä. Kaikki voittavat: lapsi saa hyvän mielen ja terveellistä murkinaa rinnan alle, aikuinen henkisen hyvä vanhempi -papukaijamerkin. Se että kertoo lapselle naaman jäävän mutkalle, kun sitä vääntelee, on vähän siinä kiikun kaakun. Vähän laiskaa kasvattamista (sitä paitsi naamanvääntely on kivaa!), mutta menkööt jekuttamisen piiriin.

Entä sitten kaikki mahtavat satuolennot! Joulupukki edustaa tyyppiä, joka haluaa kaikille hyvää – mikä turvallisuuden luoja. Känkkäränkkä kertoo, että itkupotkuraivareissa ei ole mitään pahaa. Nukkumatin unihiekka toimii parhaimmillaan unilääkkeenä kuin korkillinen konjakkia!

Valehtelu tarttuu

Jekuttamisen ihanan harmaan alueen väärälle puolelle ei kuitenkaan kannata vanhempana mennä. Lapselle valehteleminen ei ole paitsi epäreilua vaan myös haitallista. Se selviää myös tutkimuksista, jotka todistavat, että valehtelu tarttuu. Se ei tietenkään ole millään tapaa maalaisjärjen vastaista. Lapsethan nyt imevät itseensä aivan kaiken. Tietenkin siis myös sen, mitä mieltä aikuiset ovat valehtelusta, ja kuinka hyväksyttävänä aikuiset omalla käytöksellään valehtelua pitävät.

Esimerkiksi monella tavalla nokkelan ja osaavan 4-vuotiaan kanssa sitä ei tule välttämättä joka tilanteessa hoksanneeksi, että lapsen omatunto ja ymmärrys valehtelemisesta ovat vasta kehittymässä. Lapsen mielenmaisemassa valehtelulle voi olla hyvinkin ymmärrettävät perusteet: lapsi ei halua tuottaa vanhemmilleen pettymystä ja tietenkin pelkää rangaistusta. Eikä lapsi edes voi luonnostaan ymmärtää tapahtumaketjua, jossa valehtelu synnyttää epäluottamusta. Sekin hänelle täytyy kädestä pitäen opettaa.