Lapsen makua ei pidä väheksyä. Lego Ninjagon Kai Smithin (punainen hyvisninja) ja Overlordin (pääpahis) tunteminen voi olla 6-vuotiaalle eskarilaiselle yhtä tärkeää kuin länsimaiselle politiikan tarkkailijalle on Clintonin ja Trumpin tunteminen.
Lapsilla on lasten populaarikulttuuri. Mutta se ei tarkoita, etteikö leffailtana kannattaisi väitellä lasten kanssa siitä, mitä katsotaan näköradiosta. Maailma on täynnä sekä surkeita että timanttisia lastenohjelmia ja -elokuvia. Timanttisimmat on tehty tällä vuosituhannella (Go Pixar). Ja ne pyyhkivät ihan 6–0 pöytää 90-luvun hyvillä eli tuhkimoilla ja viidakkokirjoilla, jotka on tehty lapsille, aikuisten tarpeita enimmäkseen ignooraten. Taistelematta ei siis kannata suostua katsomaan niitä huonoimpia. Nouskaamme, me aikuiset, siis barrikadeille!
Entä mitä sitten pitäisi katsoa? En koe olevani sen sortin kallekinnunen, että voisin tarjoilla mitään julkista top-listaa. Liian monta leffaa on katsomatta. Sen sijaan tarjoilen “näiden kymmenen tämän vuosikymmenen* leffan tahdissa aikuinen viihtyy ja lapsi saa mielekästä pohdittavaa elämäänsä varten” -listauksen. (*Laskin mukaa 2009 valmistuneet, koska moni oli teattereissa vielä vuonna 2010.)
Olkaa hyvät:
1. Inside Out – mielen sopukoissa (Inside Out, 2015)
Maailman paras animaatio. Ikinä. Kevyesti. Yrittää ylittää rimaa lupaamalla kertoa ihmisen tunteista, ja ylittää riman niin ilmavasti, että kyynisempikin märisee valtoimenaan. Ei ole lastenelokuva aikuisten makuun vaan aikuisten elokuva myös lasten makuun.
2. Lego elokuva (The Lego Movie, 2014)
Kuulostaa lelumainokselta, mutta on kaikkea muuta. Mahtava ja hellyttävä elokuva leikkimisen tärkeydestä.
3. Toy Story 3 (Toy Story 3, 2010)
Hauska ja syvällinen seikkailu. Kertoo kauniisti siitä, että kaikki on ohikiitävää, mutta se fakta ei ole maailmanloppu.
4. Fantastic Mr. Fox (Fantastic Mr. Fox, 2009)
Inside Outin tapaan aikuisten elokuva, jossa kylkiäisenä seikkailu lapsille. Mainio ihmissuhdekomedia. Täynnä nerokkaita ja tarkkanäköisiä huomioita elämästä.
5. Up – kohti korkeuksia (Up, 2009)
Käsittelee kuolemaa, ikääntymistä ja unelmien saavuttamattomuutta todella kauniisti. Lapsille tarjoillaan kylkiäisenä hieno seikkailu.
6. Onnelin ja Annelin talvi (2015)
Maailman kohtalo riippuu siitä miten kohtelemme kaikkein pienimpiä. Saara Cantell onnistuu liikoja julistamatta antamaan ajatuksia sille, miten meidän pitäisi suhtautua pakolaisiin.
7. Frozen – huurteinen seikkailu (Frozen, 2013)
Prinsessaelokuva ilman kliseistä loppua. Go Disney! Lisäksi visuaalisesti hieno ja laulut myös suomeksi timanttia. Toki osin ennalta-arvattava, mutta ei ollenkaan läpeensä ennalta-arvattava!
8. Kanelia kainaloon, Tatu ja Patu (2016)
Ehkä jopa liiankin hehkutettu kohellus, mutta oikein hyvä ja monessa kohtaa hauska elokuva. On löytänyt kivasti kirjojen hengen ja avaran tulokulman maailman ihmettelylle.
9. Risto Räppääjä ja Viileä Venla (2012)
Mari Rantasilalle täytyy nostaa hattua siitä, että hän menee vaikeimman kautta ja tekee onnistuneen elokuvan lasten ihmissuhdeongelmista. Rantasilan Räppääjät iskevät muutoinkin paremmin silmää kirjasarjalle kuin Koivusalon viihteellisemmät pätkät.
10. Räyhä-Ralf (Wreck-It Ralph, 2012)
Nostalgiaa ja viittauksia 80- ja 90-luvuilla syntyneille aikuisille. Seikkailu lapsille. Ei mitenkään eeppinen elokuva, mutta oikein viihdyttävä katselukokemus. Käsittelee mukavasti ja julistamatta “onko ruoho vihreämpää aidan toisella puolella” -teemaa.
Tunnustuksia samaan rahaan
Sitten vielä samaan rahaan toinen lista. Sain blogitunnustuksen (ujo kiitos), joten:
Homman ohjeet ovat seuraavat:
1. kirjoita postaus tunnustuksesta logoineen
2. kerro lyhyesti, kuinka aloitit bloggaamisen
3. anna ohjeita aloittelevalle bloggaajalle
4. mainitse ja linkitä blogi, joka sinut nimesi
5. nimeä 10 bloggaaja tunnustuksen saajaksi.
1. Tässä logo:
2. ja 3. Olen kirjoittanut päivittäin ammatikseni vajaat seitsemän vuotta. Monesti on ollut mielessä, että voisi olla kiinnostavaa kirjoittaa myös kaikenlaista, mitä en halua myydä tai mitä kukaan ei halua ostaa. Sitten on tullut aina pari muuttujaa, ja suunnitelmat ovat kiireessä sulaneet. Mutta en minä bloggaajana bloggaajille voi ohjeita antaa. Se olisi sama kuin poikalapsi opettaisi isäänsä kusemaan.
Kirjoittajana kirjoittajille ohjeeni voisi olla, että a) luetuta tekstejäsi muilla ja b) kill your darlings. Kohta bee tarkoittaa siis sitä, että se mikä kuulostaa/tuntuu hyvältä omassa päässä, ei välttämättä taivu paperille millään. Kuulen monesti, että “sinun on varmaan helppoa kirjoittaa sitä tai tätä”. Joskus on, joskus tyhjän paperin kammo on karmiva ja ahdistava.
4. Tosiaan kiitos vaan Elina, joka kirjoittaa vanhemmuudesta mukavan rehellisesti ja yhteiskunnallisista asioista perinpohjaisesti ja viisaasti.
5. Tässä siis 10 blogia , joita olen joko lukenut tai luen säännöllisesti tai säännöllisen epäsäännöllisesti.
Archie gone Lebanon (linkki)
Tutun matkablogi mutta ei niiiin tutun, että jaksaisin taikka viitsisin sitä hehkuttaa, jos itse blogi ei olisi niin hyvä. Blogi on myös palkittu moneen kertaan. Sujuvaa ja mielenkiintoista tekstiä ja ehkä vielä hienompia kuvia. Takuulla paljon asiaa matkustelijoille, mutta kiinnostavaa ja viihdyttävää sisältöä myös arjen oravanpyörän kylkeen.
Koillismaa (linkki)
Oululais-kuusamolaisen PSSY:n puheenjohtajan oivia mediakritiikkejä silloin tällöin. Välillä kalajuttuja (mutta en minä niitä niinkään lue).
Kuvien takaa (linkki)
Suomen parhaan elokuvatoimittajan elokuvablogi. Timanttista ja tasokasta analyysiä.
Ylämaan kettu (linkki)
Suomi-median aiheesta rakastama päivystävä dosentti bloggaa politiikasta ja mediasta.
Mustajoki (linkki)
Tiedemaailmassa paljon kokennut kirjoittaa tieteestä ja tiedemaailmasta kiinnostavasti ja asiantuntevasti.
Kuume (linkki)
Juho Karjalaisen uskomattomat seikkailut. Nykyään Etelä-Amerikasta. Totuus on tarua ihmeellisempää.
Lapsenkengissä (linkki)
Rohkeaa ja mietittyä tekstiä etenkin vanhemmuudesta.
Apple a day (linkki)
Olen hölkännyt tällä vuosikymmenellä maratonin alle viiteen tuntiin (yhtä kova saavutus kuin poliitikolle päästä Nakkilan kunnan varavaltuutetuksi). Erityisesti silloin juoksukärpäsen puraisemalle tuolloin eri nimellä olleen blogin lukeminen oli todella kiinnostavaa.
Ave Maria (linkki)
Hyvä toimittaja, hyvä blogi, kiinnostavia tulokulmia.
Kiekkoa meiltä ja maailmalta (linkki)
Penkkiurheilen, mutta en ole mikään jääkiekkofanaatikko. Ystäväni Joonas Wikipedia* Hentilän blogia jääkiekosta luen silti kiinnostavan analyysin vuoksi mielelläni. (*Tietojeni mukaan Hentilä tietää urheilusta enemmän kuin Wikipedia.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti