Suomen kuunnelluin radiokanava Radio Suomipop sai tällä viikolla varsin kyseenalaista kunniaa vakavalla törttöilyllä ja typerällä hölmöilyllä. Tuo on toki vakavaksi vetävää luettavaa, mutta journalistina olen Suomipopin ja muutaman muun kaupallisen radiokanavan kohdalla enemmän huolissani ihan muusta – nimittäin niiden suhtautumisesta piilomainontaan.
Kirjoittavalle toimittajalle tämä haastattelupätkä (kohdassa 14-17 minuuttia) loksautti tammikuussa leukaluukun pajatsonkupiksi. Radio Suomipopin juontaja Jaajo Linnonmaa kertoo siinä tarinan*, jossa hän rikkoo hyvin räikeästi näitä kahta Journalistin ohjeiden kohtaa:
4. Journalisti ei saa käyttää asemaansa väärin. Hänen ei pidä käsitellä aiheita, joihin liittyy henkilökohtaisen hyötymisen mahdollisuus eikä vaatia tai vastaanottaa etuja, jotka voivat vaarantaa riippumattomuuden tai ammattietiikan.
16. Ilmoitusten ja toimituksellisen aineiston raja on pidettävä selvänä. Piilomainonta on torjuttava.
Radio Suomipop kuuluu Julkisen sanan neuvoston piiriin eli sen toimittajia ja juontajia pitäisi koskea samat säännöt kuin ketä tahansa journalisteja. Tietääkseni Linnonmaa ei tuosta keissistä saanut JSN:n huomautusta, mutta ei olisi voinut olla saamatta, jos siitä olisi kanneltu.
Ja ei: ongelma ei todellakaan koske pelkästään Suomipop-kanavaa.Yksi tunnetuimmista langettavaan päätyneistä piilomainontatapauksista on keissi, jossa Radio Aalto muutti nimensä päiväksi Radio Terraksi ja soitti Jenni Vartiaisen Terra-levyä sen päivän yksinoikeudella. Ilmeisesti olivat laskeskelleet olevansa turvallisilla vesillä, kunhan raha ei liiku Aallon ja Vartiaisen välillä.
Lehdistökin törttöilee
Luonnollisestikaan piilomainonta ei koske vain kaupallisia radiokanavia.Lehdistössäkin osataan. Viimeisimmät piilomainontalangettavat kuuluvat Kauppalehden blogille ja Ilta-Sanomien mainoksen sijoittelulle. Siitä huolimatta uskallan väittää, että kirjoittaville toimittajille mainoksen ja lukijoille tuotetun sisällön sekoittamattomuus on niin pyhä ihanne, että tuollaista Radio Terran tai Linnonmaan ravibussin puffaamisen kaltaista tapausta ei yksinkertaisesti voisi sattua.
Jos kirjoittavat toimittajat toimisivat noin, mitä se käytännössä tarkoittaisi?
Soittelisimme firmoihin, että nyt kuule voisin tehdä jutun jossa teidän firman toimaria haastatellaan positiivisessa valossa hintaan viisituhatta euroa? Tai lupaisimme vaihtaa lehden nimen yhden numeron ajaksi yrityksen nimeen, jos saisimme siltä sillä verukkeella skuupin yksinoikeudella? Kuulostaa täysin poskettomalta. Jos joku jäisi kiinni ensin mainitusta, hän ja kaikki hänen esimiehensä jotka tiesivät asiasta saisivat pakata veitsensä ja vaihtaa alaa.
Enkä tarkoita mollata Jaajo Linnonmaata tai esimerkiksi Terra-keississä vastuussa ollutta Sami Tenkasta. He ovat kuitenkin radiobisneksen suurimpia tekijöitä ja siksi suuressa vastuussa. Ongelma on siinä, että kaupallisilla radiokanavilla journalismin ja mainonnan sekoittamisessa ollaan jo kaulaa myöten harmaalla alueella, eikä koko mainosten ja journalismin sekoittumisen ongelmaa ilmeisesti edes nähdä. Päättelen tämän siitä, että Linnonmaa ihan pokkana kertoo tällaista häntä haastattelevalle toimittajalle. Tai siitä, että Tenkanen perustelee Terra-päivää Vartiaisen fanien palvelemisella ja vetoaa siíhen, että rahaa ei suoranaisesti siirrelty tililtä toiselle.
Riippumattomuus on luvattu kuluttajalle
Minä leimaudun tässä kysymyksessä mieluusti tosikoksi, koska journalismi on luottamusbisnestä. Ja en missään tapauksessa vastusta esimerkiksi natiivimainontaa tai monia muitakaan keinoja, joilla journalismi pidetään elinvoimaisena kilpailussa muuta ajanvietettä vastaan. Esimerkiksi tällaista journalismin viemistä markkinointiin katson ihaillen ja hattua nostaen.
Bisneksemme yksi peruskivi on kuitenkin riippumattomuus. Ja aina kun joku alamme tyyppi (telkkarissa, radiossa tai lehdistössä) rappaa tuota peruskiveä, hän vaikuttaa keskimääräisen ihmisen kuvaan media-alan moraalista. Media-ala vuotaa Suomessa (ja muualla) pahasti esimerkiksi mainostuloja Facebookille ja Googlelle. Hyvät neuvot ja rohkeat uudet kokeilut ovat tervetulleita. Mutta riippumattomuus ei voi olla myytävänä. Se on median kuluttajan ja median välinen sopimus, josta ei voi yksinkertaisesti käydä kauppaa.
--
*Linnonmaa siis kertomansa mukaan ensin voitti puolivahingossa 9600 euroa hyväntekeväisyysraveissa, joissa oli mennyt lupaamaan Hesarin toimittajan haastattelussa kaikki mahdolliset voittonsa Movember-säätiölle. Häntä oli kuitenkin harmittanut rahojen lipsuminen hyväntekeväisyyteen siinä määrin, että hän oli parissa päivässä lanseerannut Jaajon ravibussin, josta hän kiskoi tuhat euroa keikalta, jotta sai ikään kuin tuon kymppitonnin “takaisin”. Samaan hengenvetoon Linnonmaa kertoi, että hän meni diilistä sovittuaan radioon ja kertoi kuulijoille tästä ravibussista, ja lupasi kaljan kaikille ravibussiin tulijoille. (Voisiko tuota "(journalistin) ei pidä käsitellä aiheita, joihin liittyy henkilökohtaisen hyötymisen mahdollisuus" -kohtaa rikkoa enää selvemmin ja räikeämmin?)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti